Uutta Vuotta 2025 pesäkierroksella

• Pesillä käydessä käytämme aina kevyttä suojausta oman mukavuuden vuoksi – kivampi on olla saamatta hämmentyneitä mehiläisiä kasvoille, kun talvinen hoitotoimenpide halutaan suorittaa rauhallisen rivakasti!

Mehiläisten oma punkki, varroa destructor eli varroapunkki, on suurin harmin ja pesäkuolemien aiheuttaja. Punkki tuli 1980-luvulla rajan yli lentäneiden mehiläisten mukana juurikin tänne kaakkoiseen Suomeen, ja samaan aikaan länsirannikolle ulkomailta ostettujen mehiläisten mukana. Euroopassa punkkeja on kaikkialla, missä mehiläisiä tarhataan, paisti Ahvenanmaalla – jossa onkin tiukka valvonta tämän hienon tilanteen säilyttämiseksi!

• Varroapunkki yltä ja alta. Punkki on suunnilleen mehiläisen silmän kokoinen, eli hyvin havaittavissa.

Varroasta ei päästä eroon, mutta sen aiheuttamaa haittaa torjutaan eri keinoin. Kun tarhaustyöhön tuli punkkitorjunnan takia lisää riskiä ja työvaiheita punkkiseurannan ja torjunnan vuoksi, 1980-luvulla moni pitkäaikainen tarhaaja lopetti harrastuksen. Nyt varroatorjunta on peruskursseilla opetettavaa tarhauksen rutiinia, jolle toki koko ajan etsitään uusia ja toimivampia keinoja.

Varropunkki elää ja leviää aikuisten mehiläisten loisena, mutta se lisääntyy mehiläistoukkien kennoissa heikentäen kehittyviä mehiläisiä. Siksi heti hunajan sadonkorjuun jälkeen tehdään pesille torjunta, jotta punkkimäärä saadaan mahdollisimman pieneksi, kun pesissä kasvatetaan ”talvimehiläisiä”. Talvimehiläiset elävät pesissä koko talven yli, ja niiden tulee olla syksyllä vahvoja ja terveitä. Punkkeja jää aina pesiin mehiläisten kanssa. Talvella mehiläiset eivät kuitenkaan lisäänny, ja niin eivät punkitkaan. Nyt talvella tehtävä torjunta on tärkeä, että pesässä olevat punkit saadaan mahdollisimman vähiin ennen kuin emo jälleen alkukeväällä alkaa munimaan ja pesä kasvattamaan kesän työmehiläisiä – joiden määrästä ja terveydestä koko yhteiskunnan elämä on kiinni!

• Talvinen torjuntasetti: happoliuos lasipurkissa, ruisku ja siihen sopiva letku (jolla tarvittaessa liuoksen saa kohdennettua syvälle kakkuväliin) ja lamppu kehävälien tarkasteluun. Isommassa tarhauksessa on muitakin konsteja käytössä, mutta yhteistyönä näillä varusteilla homma toimii!

Viime vuosituhannella punkintorjuntaan kehitettiin erilaisia kaupallisia valmisteita, ja tällaisia käytetään edelleen monissa maissa. Suomessa punkkeja torjutaan luonnon hapoilla, tai niinikään luonnosta löytyvällä tymolilla. Tymolia on mm. lehmuksessa ja erilaisissa ajuruohoissa, timjameissa. Nyt kuitenkin on havaittu, että tymoli rasvaliukoisena jättää pesen mehiläisvahaan jäämiä, eikä sen käyttö ole ensisijaisesti suositeltavaa. Kielomäessä syksyn torjuntaan käytetään muurahaishappoa, joka on vesiliukoinen ja hajoava luonnonhappo. Happo haihdutetaan sieniliinasta pesään tarkan annostuksen ja ajoituksen mukaan. Talvella tehdään vahva sokeriliuos, johon liuotetaan oksaalihappoa. Luonnossa oksaalihappoa on mm. ketunleivissä ja raparperissä. Sokeriliuos tiputetaan niinikään tarkasti annostellen pesissä olevien mehiläisten päälle. Mehiläiset sukivat ja siirtävät sokeriliuoksen kaikille pesässä oleville mehiläisille, ja punkit putoavat pesäpohjalle.

• Oksaalihappoliuos säilyy mukavan lämpimänä perinteisesti villasukan sisällä!

Torjunnassa ajoitus ja annostus ovat avainasemassa, koska liian varovainen torjunta ei tuhoa punkkeja. Liian suuri määrä puolestaan kuormittaa ja jopa vahingoittaa mehiläisiä. – Jokainen toimenpide kuormittaa pesää, etenkin talvella kun mehiläiset ovat sään vuoksi pesään suljettuina. Tässä punnitaan plussat ja miinukset – ilman torjuntaa pesien elinennuste on heikko. Punkki ei itsestään tapa pesää, mutta se heikentää mehiläisiä ja altistaa ne sairauksille ja lyhentää niiden elinikää.

• Lamppu apuna tarkka torjunnan kohdennus, mehiläisiä tässä pesässä oli hiukan yläosassakin.

Koska pesiä ei talvella muuten auota, tämä kierros on tärkeä havaintojen tekemiseen. Pesän katto nostetaan pois, samoin talvieristeet. Nyt nähdään pesälaatikon ylälistat ja voidaan kurkistaa (vaikka apuvalon kanssa) kehäväleihin. Tähän aikaan mehiläiset ovat enimmäkseen vielä pesän alalaatikossa, mutta lampulla valaisemalla kehien välistä näkee missä, ja kuinka paljon mehiläisiä pesissä on. Samalla katsotaan, onko ylälaatikossa talviruokaa riittävästi kevääseen asti.

Pesästä nousee tuulahdus kesää, hunajan ja propoliksen tuoksua! Joskus mehiläisiä on pesän yläosassa ja lauhalla säällä jokunen voi pyrähtää lentoon – palatakseen samantien pesän lämpöön! Lämmintä sokeriliuosta tiputetaan isosta ruiskusta pesäväleihin mehiläisten päälle ja viimeistään tällöin hyrinä kovenee! – Kahdestaan työskennellessä kaikkeen tähän menee vain joitain kymmeniä sekunteja, minkä jälkeen pesä peitellään jälleen lämpimän katon suojaan…

Päivä pitenee jo, kevät tulee taas aikanaan… Pesävihkoihin kirjataan, että tänä keväänä pesille on syytä antaa lisäruokaa ennen, kuin luonto antaa omastaan pajun kukinnan aikaan.